Väsyttää ihan sikana. Kuuntelen hauskaa biisiä (PZK feat.Dogg SoSo- Chuis Bo) ja sitä ennen (Pzychobitch - Electrolicious)... Tarttis siivot, mukko mitään saa aikaseks ko onku nukkuneen rukous xD Noh, laitoin sentään pyykkikoneen pääl.. Wau-.-'  En tiä tarttisko men nukkuu vai ei.. Jos meen, päivä o ohi hetkes mut jos en mee en jaks tehd kunnol mittää. Kai oon täs koneel ja ootan et se kone sammuu ni saan laittaa vaattee kuivuu. Mul on muute hiukka söpö sammakko-kokoelma tosa sohvan selkänojal :33 Ne on söpöiii<3 Täst lähi keräilen siis myös sammakoita.

 

Sain äsken taas kauhean masennuspuuskan, ja itkin. Mutta onneksi mieheni istui kanssani sohvalle ja kuunteli mitä minulla oli sydämelläni. Ja hän sanoi ettei ole jättämässä minua ikinä, se helpotti :) Rakastan häntä ihan sikana. Ja sanoin siitäkin että on vaikea rakastaa toista ihmistä, kun ei voi olla varma että toinen on siinä aina. Noh nyt en aio murehtia sitä sen enempää. Olen väsynyt, sain juuri pyykit laitettua kuivumaan ja pian suihkun kautta nukkumaan. Tiedän vain sen että mieheni kainalossa olen turvassa kaikelta, jopa itseltäni! <3

Öitä ja kauniita unia :)

Nyt on niin ettääh.. En tiedä pitäisikö kertoa vähän itsestäni tähän vai ei.. Toivoisin todella voivani kirjoittaa kaikki mitä tunnen/en tunne jne, tähän blogiini päivittäin. Se voisi olla ainakin jälkeenpäin katsottuna hyvä idea. Näkisin sen olenko muuttunut lainkaan ajan kuluessa, onko mielipiteeni yms. joihinkin asioihin muuttunut aivan päälaelleen ja sellaasta.

Ihan ensiksi, olen maanis-depressiivinen. (kaksisuuntainen mielialahäiriö)... Täytän piakkoin 24vuotta, asun mieheni ja kisupoikamme kanssa kerrostalossa (vuokralla) viidennessä kerroksessa mikä on aika kauheaa jos menee parvekkeelle killumaan xD. Olen tuttujen seurassa puhelias, toisinaan täys-pelle. Vieraiden kesken olen ujo enkä puhua pukahda jollei ole aivan pakko. (toki on poikkeuksia+että viinakset saavat kyllä puhumaan kaikkea maan ja taivaan väliltä) Juu ja ammattia ei ole, mutta tulevaisuus ei ole synkkä :) Mielialani vaihtelevat aika tiuhaan, osa johtunee siitä etten aina muista lääkkeitäni ottaa. Toisinaan itken, sekunnin päästä taas kaikki on hyvin ja naurattaa. En aina itse huomaa millainen milloinkin olen.. Muttei sen väliä. Keskittymiskykyni on nykyään paljon huonompi kuin ennen, vaikea keskittyä oikein mihinkään.. Sen takia kyllä hieman stressaa jos josain välissä opiskelemaan pääsee, kun ei jaksaisi samaa asiaa kauan lukea yms. ^^

En saa olla yksin kotona, lääkärin määräys. Se kuulostaa hassulta, mutta ei sitten kun asiaa oikein miettii.. Koska pelkään aivan sairaasti olla yksikseni kun rupean näkemään enempi harhoja sillon. Pahin harhani taitaa yksin kotona ollessani olla vessanoven lukko, näyttää aina siltä että se pyörii ja aukeaa. Karmivaa. Ja valoja on pidettävä yötä päivää joka huoneessa ettei missää ole pimeitä "möröille" otollisia paikkoja. 

Olen erakoitunut näiden ..n.4vuoden aikana joina en ole opiskellut, vaan oleillut kotona.. Se on surullista, enkä tiedä miten niitä uusia tuttavuuksia voisi saada kun en uskalla puhua kenellekään randomille. Ja mieheni tutut eivät taida pitää minusta koska vaikutan niin ylimieliseltä, ja vain siksi että olen kuolla jännitykseen!. Eli tarkoitus ei ole olla muita parempi, taikka muutenkaan ylenkatsoa ketään :<<

Olen varmasti muiden mielestä joku-outo-friikki.. Ei kiva. Alkaa itkettämään mitä enemmän sitä mietin.

Minulla on yksi kaveri, jota näen tätä nykyä aika harvoin.. Yksi rakkaimmista ystävistäni on nykyään tuolla pilvien päällä, ja ikävä on kova.

Olen miettinyt pidemmän aikaa miksi toisen ihmisen rakastaminen on niin kovin vaikeaa.. Mieheni pelaa lähes kaiket päivät koneella, jolloin itse meinaan tulla hulluksi kun en tiedä mitä tekisin. Toisaalta saahan hän tehdä mitä haluaa mutta joskus olisi kiva jos tehtäisiin enempi asioita yhdessä. Ja minua loukkaa edelleen se, että mieheni sanoi jtn etten saisi olla niin riippuvainen hänestä.. Kivat sille. En tiedä miten päin pitäisi olla, välittää vai ei, antaa toisen olla todellakin oman onnensa nojassa ja keksiä itse pallljon tekemistä.. Äsh, vaikeaa. Olen kerran aiemmin ollut kihloissa (olin 19) yhden pitkähiuksisen miehen kanssa, minulla oli silloin koira ja kissa, yhdessä otimme toisen koiran nuiden kahden ötökän lisäksi ja kun erosimme (syynä se, etten kestänyt kun hän pelasi ja oli henkisesti väkivaltainen, ei kauheasti mennyt fyysisen puolelle... En ainakaan muista, olen kyllä hyvä unohtamaan kamaliakin asioita..) hän jätti lemmikit minulle.. Myöhemmin sovimme että hän ottaisi yhdessä hankkimamme koiran, kun itse en voinut kerrostalossa pitää nin haukkuherkkää koiraa. Koira on hänellä edelleen ja voi hyvin, mistä olen todella iloinen. En ymmärrä miksi suhteeni tuntuvat aina menevän pieleen ja aina onnistun jotenkin sössimään kaiken. Toivon ettemme eroaisi nykyisen mieheni kanssa ikinä, mutta vaikuttaa kuin hän toisinaan ettisi jotain parempaa kuin minä. Ehken ole tarpeeksi hauska, nätti taikka olen hänenkin mielestään liian lihava, niin mikäs siinä sitten.. Turhauttavinta on jos koitan halata häntä, niin irtautuu miltei samantien irti. Ja jos teen ruokaa, hänen on pakko puuttua siihenkin, ihankuin en osaisi itse tehdä mitään.

Nyt olen varmaan tässä välissä poikennut monesti aiheesta ja hukannut punaisen langan, mutta niinhän minulle käy kun en kerta keskity -.-'

Musiikkimaustani sen verran ettääh.. HraYlppö on mahtava! Manson on upea, sekä Disturbed yms. Asia musaa :D :D Pidän myös muutamista goottibiiseistä, ja niinpoispäin..

Olen keräillyt muunmuassa: Nappeja, pokemon-kortteja, norsuja, tarroja, "mustia"naisia, muumi dvd:tä ja Barbeja. Näistä osaa keräilen edelleen, esim niitä Barbeja :3

Kaippa nyt lopetan tähän tämän kirjoittamisen kun en tosiaan enää jaksa jatkaa..

Laihdutus. Se elämää suurempi juttu monelle, minullekin. Kuinka sitä huomaakaan lihoneensa aivan äärirajoille, vaikka miten olisi aiemmin motivoitunut liikunnan ja säännöllisen+terveellisen syömisen puolesta. Noh, kai kaikelle on aikansa, jopa sille lihomiselle että laihtumiselle.. Ärsyttävintä painonpudotuksessa (kuten sitä hienommin kutsutaan) on jojotus. Jos siihen päätyy, on vaikea saada se loppumaan. Toivon todella ettei omalla kohalla tämä ihrakasa ole ikuista.

Millaista on olla laiska? Onko se sitä kun aamulla herätyskellon soidessa sammutat sen ja käännät kylkeä ajatellen "nousen ihan kohta..Zz.ZzZz.Z.zz" Vai onko se sitä kun ennemmin esittäisi sairasta kuin menisi töihin?

Onko olemassa monta tapaa olla laiska? Varmasti on, mutten nyt heti keksi miten, kuinka ja häh? :)

Mielestäni laiskuus on osaksi tylsään verrattava ominaisuus. Jos ihminen on laiska, ei hän silti automaattisesti ole tylsä, vaikka on kuitenkin aika yleistä että näin on.

Miten laiskan ihmisen ajatuksenjuoksu mahtaa kulkea.. Ajattelevatko he kaiken aikaa miten tehdä asiat helpommin/vaivattomammin? Uskon ettei näin ole koska luulisin että se tulee heiltä luonnostaan, siis olla laiska=elämäntapa tai jotain sellaista.

Kytketäänkö laiskat ihmiset usein lihaviin? Kyllä uskoisin näin olevan mutta se on jotenkin epäreilua. On monia lihavia, jotka hoitavat työnsä juosten ja hyvällä menestyksellä ilman laiskuuden häivää.

Ugh, tämä ei-niin-laiska-immeinen taitaa pohtia vastedes jotain muuta. Kiitän ja kuittaan! ^.^

Ps. Kyllä itsekin tottakai joskus olen laiskalla tuulella, mutta se on mielestäni kaikille sallittua.